Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2017.
Seis
Katulampun varjosta
käteeni tarttuu vieras käsi.
Askel 
kuroo välimatkaa umpeen.
Kuin neula,
jolla parsin sukasta silmäpaon.
Rakkauttako
olit vailla
muukalainen.
Ikävääkö itkit
tullessasi syliin.
Suunnaton tuskasi
tarttuu kupeiltasi minuun.
Eikä edes pesemällä
katoa,
vaan aivan kuin tiukemmin
tarttuisi minuun.
Kysyn
Miksi.
Vaan et selittää osaa.
Onko syy minun,
vai jonkun toisen.
Ehkä huomenna varkain
tartut käteen toiseen.
Aika
Pysähdy nyt.
Lakkaa laukkaamasta.
Ajanratas raksuttamasta.
Hengitys ihollani
Kuumana ja kosteana
kuin sylini hänelle.
Huulet
Kiihkeinä ja kovina
kuin
hän minussa.
Aika
Tahdon seisahtaa
tähän hetkeen.
Rakastaa miestäni siten,
ettei kukaan häntä ole
niin rakastanut.
Kun aamuyöstä
kello kolme,
makaan hereillä ja
kuuntelen,
miten yläkerrassa 
nainen voihkii
Kiellän oman ikäväni,
tyhjän vuoteeni
kadonneen libidoni
Väännän radiosta
volyyminapin täysille ja
myhäilen itsekseni ajatukselle
miten koko kerrostalo ihmisineen
herää.
Käännän kylkeä ja
alan nukkua.
Pakahdutetut tunteet
pursuavat
sormenpäistä.
Valuvat musteena
paperille.
Avaavat maailman,
joka on
kadotettua aikaa
täynnä.
Syleilyä
yltäkylläisyyden
huoneissa.
Kiimaisia sanoja,
jotka kiihkon tiukuja
helisyttää.
Sinun silmäsi
syvällä omissani.
Katseestasi luen
päättyneen odotuksen.
Tämä hetki on meidän.
Eikä huominen
muuta suuntaansa
vaan jatkaa kulkuaan
samoissa jäljissä,
joihin jalkamme astuu.
Sinä
Et enää katoa minulta.
Olet huomisteni uni,
joka
ei enää elä vain
suljettujen silmäluomien
alla.