Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.
Olen kirjoittanut
sanoja
jonoksi asti.
Pitkiä purkauksia.
Hempeitä lurituksia.
Sanoja
Ilman tarkoitusta.
Vasta nyt
on sanoillani kohde.
Enkä yhtäkään niistä
halua kirjoittaa,
etteivätkö ne
sinua Rakas,
ohimennen
hipaisisi.
Miten erilainen
on ollut elämä
kuin osasin
aavistaakaan.
En enää muista,
mistä nuoruuden
kiihkossa
haaveilin.
Yksi oli kuitenkin
varmaa.
Halusin kirjoittaa,
vaikka vuosiksi
se halu minusta
vietiin.
En suunnitellut
suruja,
joita polkuni
varrella
olen kohdannut.
En osannut aavistaa
iloja,
joita kuluneet päivät
ovat
eteeni tuoneet.
Tämä hetki on tässä.
Sinä
Minä
Eletty elämä.
Kummankin käsissä
erilainen
kohtalonviiva.
Taakse ei
kannata katsoa.
Tulevaisuus on tässä.
On edessä hetki
tai
ikuisuus,
se on kuitenkin
meille
kokonainen
loppuelämä.
Suutelet
Juudaksen huulin.
Tulevaisuus
Kysymysmerkkeinä
Tyhjällä paperilla.
Minut ristiinnaulitaan
menneisyyteni haudalla.
Syljet päälleni
kuin
pahaisen porton.
Tänä yönä,
kun kätesi eivät ihollani kulje.
Kun sormesi eivät
häpyäni sivele.
Minä unohdun
menneisiin päiviin.
Sulaudun eilisiin
suudelmiin,
kuin ne juuri äsken
olisivat huulilleni
pudonneet.
Ja se kaipuu
joka ikäväänsä
minun kohtuuni
työntää.
Ikävää,
joka kutoo
sisimpääni umpeen.
Se puristaa sydäntä,
kuin
jäinen koura.
Eikä irrota,
vaikka otteesta pyristelen
kuin
päiväperhonen haavista.
Ja huominen.
Tuntien päässä.
Mutta siltikin
huomista odotan.
Sillä kello,
joka tänään hitaasti
aikaa harppoo
siirtää minuutti minuutilta
lähemmäs hetkeä,
jolloin minut
syliisi puristat.
Minä
Rakastan Sinua
Sillä olet minulle
Elämä.
Olet eilinen,
tämä päivä ja
huominen.