Meidän maailmamme on silmien edessä aukeneva rannaton ulappa. Öisin tähdet veden yllä. Aamuisin auringon hento kajo taivaanrannalla. Sanattomina seisomme kaksi ihmislasta. Vaikenemme ilman tarpeeksi suuria sanoja sanottavaksi. Sinun kätesi on lämmin. Kuin aamuinen pussikeitto lämmitettynä pesemättömässä kupissa. Ja minulla on liian vilu huomatakseni puutteita astiassa. Sinun silmissäsi loistavat taivaan öiset tähdet. Minä hymyilen sinulle aamuauringon kajoa. Eikä meitä voi mikään johdattaa erilleen toisistamme. Kliseisesti sydämemme lyö samaan tahtiin. Hengitämme ilmaa, joka sumuverhona meidät ympäröi. Kuin maaäiti, peitellessään lapsensa hellään huomaansa. Kahdesta muotutuu hitaasti yksi. Olen huomaamattani kasvanut tiukasti kiinni sinuun.